Vuosia sitten isäntä otti emännän ja kolme kaunista tyttölasta.
"Jospa vielä iltatähti" tuumasivat yhteistuumin "Sen jälkeen vois vasikoita"
Nyt viiden iltatähden ja 14 vuoden jälkeen vasikkakasvattamoa on pyöritetty 16.4.2014 alkaen.

"Joka päivä oppii uutta ja mitään ei saa, jos ei edes yritä"
Tällä ajatuksella porskutetaan eteenpäin muuttuvien tuulien mukana.

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Böndet puuhaa...

ne maalaa, vaihtaa öljyjä, ompelee...

Oikeesti olen aina ihaillut miestäni;
en ole koskaan muulloin tavannut yhtä uskomatonta moni-osaajaa,
kun meijän isäntä♥

Jospa se polvi vaan pojasta paranis:)

Skeittilaudan hyötykäyttöä:)


Mies teki karsinoiden pattereille kunnon kalterisuojat teräsverkosta, on nimittäin käynyt niinkin, että eräänäiltana oli patteri revitty seinästä...


Pandahattu


Ja kyllä ne hoitaa vasikoitakin.
Mä oon Vilomixin vasikan yskänkivien suurtilaaja!
Tänään keskareilla kuului pientä köhinää.
Mentholkiviä pöydälle,
jos ne ei helpota,
niin ainakin ne maistuu!
Mies hymyilee näille,
mutta nämä ja Tehobakti on mun raamattuja,
kun johonkin oikein uskoo niin eikös se sillon tehoakkin?

torstai 27. marraskuuta 2014

Oho, kuinkas sitten kävikään...

Nyt haisee sonnan lisäksi omakehu.
Tänäänhän meiltä piti lähteä 43 poikaa jatkokasvattamoon,
mutta hups!
Pojat kasvaneet reilun 1300gramman päivävauhtia
niin painot paukkuivat (taas) 280kg keskipainolla.
37sonnia ylittivät jo niin reilusti auton kantavuutta,
että turvallisuuden (sakkojen pelossa) kuusi tyyppiä jäi vielä kotiin.
Eilen Atrialta soitettiin, että tulee niin iso auto että nää kaikki loput mahtuu...
Eipä taas arvattu, että alkaa pojat olla parhaimmillaan pihvin mitoissa (370kg).
Silmä jotenkin tottuu hurjaan kasvu vauhtiin,
niin ei ne niin isoilta tuntuneet...

Meillä on tavoitteissa sonneilla 1000g ja lemmuilla 900g.
Nyt kaikissa porukoissa on mennyt noin 25% yli,
joten kyllä on ruokinta kohillaan.
Ja kyllähän ne syökin!!!



Pari kuvaa taas mun työkavereista.
Tän päivän suosikki lähtijät:
Kulta 10.kesäkuuta 57 kg tänään 330kg
Jorma 10.kesäkuuta 41kg tänään 276kg

Suunnitelmat meni joka tapauksessa tänään uusiksi.
Viimeinen sakki lähtee maanantai aamuna ennen seisemää ja tiistaina tulee jo uudet ternit.
Pesu ja desinfiointi ja juomakoneen siirrot ja muut kyllä hoituu vuorokaudessa,
kiitos hoitopaikan (3 ja 5v viettävät päivät hoidossa, kylän omassa ryhmiksessä) on maanantai päivä aktiivista toimintaa
ja tiistaina hienosäädöt ennen vasikoiden tuloa.

Nyt rehun jakoon, ipanat nukkumaan ja paperitöihin.
Hymy huulilla,
tänään  saanut työstään kiitosta;
hyvin kasvaneet, terveet vasikat seuraavalle tuottajalle.

Suomalaista ruokaa,
bon apetit!

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Jörn Donneria lainatakseni

"Kaikki muu on p... paitsi k..."
eli nätisti sanottuna,
tyhjensimme tänään keskareiden (4kk vasikat) karsinan.















Vasikat on meillä samassa karsinassa koko n.5kk ajan.
Karsina tyhjennetään ja pestään ensimmäisen kahden kuukauden jälkeen.
Välityhjennys tehdään tarvittaessa kuten tänään olkipatjan noustua liian korkeaksi väli-ikkunoihin nähden.
Karsinat kuivitetaan joka päivä.

Huomenna lähtee 43 sonnia jatkokasvattamoon .
Lehmävasikat lähtivät joukosta pari viikkoa sitten,
voitte kuvitella minkälainen ralli karsinassa tuppaa olemaan tossa viiden kuukauden jälkeen,
kun lemmuilla alkaa kiima ja jokaista tyttöä kohden on noin viisi sulhoehdokasta...
Eettisistä ja taloudellisista syistä ollaan päätetty,
että tytöt lähtee 4,5 kuukauden ikäisinä seuraavasta porukasta alkaen. Piste.

Meillähän on siis 165 paikkainen välikasvattamo.
Jokaisessa karsinassa on 55 vasikkaa.
Vasikat tulevat noin kahden vikon ikäisinä ja lähtevät noin puoli vuotiaina.
Eli kahden kuukauden välein yksi porukka lähtee ja toinen tulee.



Ps.
Loppuun on pakko laittaa mun mussukan kuva♥

Reilu kuukauden ikäinen sonnipoika,
joka tullessaan hurmasi minut täysin koko 37kilon elopainonsa verran.


Edit.28.11.2014
sain ohjeistuksen selvitellä näitä edellisiä kuviani.
Eli, vasikat on "ajettu" ruokintaritiöiden päälle karsinan tyhjennyksen vuoksi.
Todellisuudessa eivä tole noin ahtaasti,
nautaeläin on vaan niin laumasieluinen ja utelias,
että tunkeutuu sinne missä tapahtuu ja missä kaverikin.
Ja ritilällä oloaika tässä tapauksessa noin kaksi tuntia;
jonka aikana tarjolla rehua, nappulaa ja vettä.

Kuten jo edellä kerroin,
karsinoiden kuivitus puhtaalla kuivalla oljella tehdään päivittäin.
Sonta vaan on löysää ja sotkevaa ja sitä tulee paljon!

Meillä ei hoideta lihaa,
vaan eläimiä.
Pelkästään vasikoiden tarkkailuun vuorokaudessa menee useampi tovi.

Kipeät eläimet ( jos niitä on)eristetään ja ne saavat asianmukaista hoitoa.

Ja kyllä,
minua alkaa itkettää kun tietyt sonnit lähtevät,
joistakin vaan tulee niin lemmikin omaisia sinä lyhyenä aikana mitä ne meillä ovat♥





tiistai 25. marraskuuta 2014

Historian havinaa

Aloituksena tälle blogille,jonka pohjan tein jo syyskuussa 2013 (oli tarkoitus pitää rakennusblogia, mutta viime talven huima tahti imi kyllä kirjoitus haaveet aika nopeasti. Kuvia otin paljon, tosin kaikki marras-tammikuun kuvat hävisivät tietokoneeni mukana takuuhuolto reissuun:/) sopinee pieni tarina hamaasta menneisyydestäni, joka on päivitetty 15. huhtikuuta 2014 Facebookissa.
Vasikkakasvattamoa on nyt pyöritetty reilu seitsemän kuukautta hyvällä "menestyksellä",
vaikkakin vastoinkäymisiltä välttymättä.
Eläinten kanssa ei yksikään päivä ole samanlainen saatika ennalta arvattavissa.
Rakkaudesta eläimiin ja uskosta omaan työhön ja kotimaiseen ruokaan
riittä minulle joka aamuiseen töihin lähtöön motivaatioksi.
 

Ruususen uni
Toisen luokan luokkaretki Valkealan ala-asteella oli luokkakaverini Kimmo Peen kotiin. Kimmo oli meidän luokalla ainoa joka oli lypsykarjatilalta tai maanviljelijä perheestä yleensäkkään.
Pyöräiltiin koko luokka 5km Peen kotitilalle. Aurinko paistoi ja oli niitä ihania kesäpäiviä toukokuun loppupuolella. Se paikka oli taivas!!! Kimmon äiti oli ihana herttainen maatilan emäntä ja isä iloinen isäntä. Pyöräilystä uupuneen 8-vuotiaat toivotettiin tervetulleiksi maailman parhaalla päärynän makuisella kotilimskalla ja tuoreilla munkeilla. Koko päivä meni hoitaessa vasikoita, ihmetellessä lehmiä, uidessa ja nauttiessa maatilan vieraanvaraisuudesta. Muista sen retken vieläkin yhtenä parhaimmista lapsuusmuistoistani! Ja sen kuinka ihanaa jonkun lapsen elämä voi ollakkaan, olin jopa vähän kade;)
Nyt on aika herätä Ruususen unesta tähän päivään. Ei, minusta ei tullut maitotilan emäntää (jossain vaiheessa elämä heitteli sen verran, että tuntui ettei minusta tule yhtään mitään) minusta tuli maailman parhaan viljatilallisen emäntä ja nyt voin melko varmuudella kehaista olevani jo ternivasikkatilallinenkin
Tällä hetkellä tuntuu, että enää puuttuu vaan se ihana kesäpäivä ja olen lähes yhtä onnellisessa ympäristössä kun sillon kahdeksan vuotiaana retkellä Prinssini on siis suudellut minua ja herättänyt minut lähes 37 vuoden unestani

Huomenna tähän aikaan mulla on jo 33 ensimmäistä asiakasta hoidettavana! Baari täyttyy ja hanat aukeaa:)