Selviytymis tarina

Joskus aina miettii, että voiko lasten kuvia ja nimiä julkaista internetissä? Nyt mietin, että entäpä vasikan;)...

 

Kun on vasta aloittanut ja joskus inhimillistää eläimiä ryhtyy joskus epätoivoisiin yrityksiin.

Ne joko onnistuvat tai sitten ei.

Tämä tarina on tosi.

Elokuussa tulleissa vasikoissa oli ruma,kolhuinen, apaattinen vasikka.

Ei ollut kiinnostunut toisista vasikoista, ei ihmisistä.

Juominen oli hankalaa,

toisten syödessä rehuja esitti syövänsä. 

Iso luinen pikku sonni,

näytti ihan kulahtaneelta turkikselta hengarissa.

Vasikalle annettiin kaikki mahdolliset vitamiinipistokset, seleenilisät ja antibiootit.
Eläinlääkärin kanssa päädyttiin siihen tulokseen, että tätä ei edes nupouteta-
turha lisätä kärsimyksiä kun tuskin viikkoa elää...
Mikään ei auttanut,
tuntui, että kuihtuu kokonaan pois.
Välillä toiset työnsivät aitojen välistä pöydälle ja reppana vaan makasi siinä kun halvaantuneena,
meni aina kymmenisen minuuttia ennen kun edes sai yrittämään ylös nousua.

Syyskuussa vanhan navetanpääty tyhjennettiin ja tehtiin sairaskarsinoita.
Reppana siirrettiin sinne samassa karsinassa olleen ripulipotilaan* seuraksi odottamaan
Honkajoelle päätymistä.
Ja mitä tekeekään kuolemaan tuomittu???

Viikon aikana paino alkoi nousta ja silmät kirkastua.
Reppana otti kontaktia toiseen vasikkaan ja jopa meihin ihmisiin.
Parin viikon aikana koko oli tuplaantunut.

Mies uhkaili vielä lähdöllä,
väitti ettei tule koskaan välityskelpoista yksilöä.
Siitä suivaantuneena minä juotin, ruokin ja hoivasin enemmän ja Reppana vahvistui, kasvoi ja komistui!

Tänä päivänä tämän hetkisten "isojen" karsinassa on yksi kaunis kiiltävä
(sarvipäinen:/)selviytyjä.
Luulempa, että vietämme haikeita hetkiä tammikuussa kun Reppanan aika tulee lähteä!
(Onneksi ei suoraan teuraaksi♥)

*Ripuli on tällä hetkellä karsinan korkeimpia (karvaisempia) vasikoita