ja välillä on mielikin tallaantunut saveen.
Tää vuosi on läheisen ongelmien takia ollut suorastaan helvetillinen,
mutta kun henkinen puoli heittelee niin fyysinen puoli paikkaa sitä.
Mä oon ollut kun Duracell pupu-
hukutan surut (syömällä, hyvät on taas päiväkasvut emännällä) puuhaamalla.
Rakkaus työhön on säilynyt-
tai ei vaan säilynyt vaan jopa lisääntynyt.
Tän reilun vuoden aikana en oo yhtään negatiivistä puolta löytänyt työstäni tai navetan suunnittelusta.
Nyt varsinkin kun Nasevan myötä meidänkin eläinlääkärit saavat jättää "ennakoivaa" lääkitystä niin ryhmäkokokin on sopiva.
Kun mahdollisen lääkityksen saa aloitettua heti ja taudit eivä leviä niin oma työmäärä sillä saralla on helpottanut paljon.
Oma silmä on kehittynyt jo melkosen tarkaksi sairauksien ja painojen suhteen,
vasikoita haettaessa osaan jo muutaman kilon tarkkuudella heittää painoarviot;)
Ja täytyypä kehasta,
että tossa meijän isännässä on kunnon cowboyn vikaa.
Kun vasikoita tarvii lääkitä tai muuten siirellä niin on vaan hetki kun lasso singahtaa ja on isollakin vasikalla naruriimut päässä.
Välillä mennään kyllä ympäri karsinaa aika haipakkaa ja se kuljetettava ei välttämättä ole potilas...
Eläinlääkäritkin jo tällä alueella heittävät legendaa hoitaessaan hankalia nauta eläimiä:D
"Oispa Jantunen täällä"
Rehun teotkin onnistui täällä kepeästi.
Kevään sateiden loputtua,
ollaan melkein ajottain kärsitty kuivuudesta,taidetaan olla millimäärissä Suomen kuivimmillla alueilla, toivotaan että ollaan seuraavatkin viikot, päästäis puimaan.
Esittelytekstiinkin tuli keväällä muutoksia.
Uskollinen vanha koira ei ole enää seuranani (kaiken murheen keskellä Papu sairastui ja kuoli,
en muista millon olisin itkenyt niin paljon).
Surua paikkaamaan meille tuli keväällä Bernhardinpentu Milli ja juhannuksen jälkee seropipentu (border-borderkelpie) Mini.
Hyvin on tytöt paikkansa ottaneet♥
Hevostelurintamallekkin kuuluu hyvää.
Kuun vaihteessa meille muuttaa sh-tamma Lyyti.
Lyyti on kantavana Tutuarista ja varsa syntynee kesäkuussa-16.
 |
| Tässä kylläkin meijän Ilo, joka kantaa vaan laidunmahaa... |
Perjantaina Heinolan kesäraveissa iski raviponi villitys.
Tänään laitettiin oitis Toni valjaisiin ja Milla penkille.
Poni kolmatta kertaa valjaissa ja ensimmäistä kertaa kuskin kanssa ja meni kun vanha tekijä!
Eilen illalla navetalta tullessa näin tähdenlennon,
saatoimpa heittää pienen toiveen...
vaikkakin Jantusen kainalossa kyhnätessä, kahvikuppi kourassa istuttiin rappusilla kaksin;
kyllä taas tuli SE tunne;
Onni asuu maalla♥
