kun tää aika rientää!
Loma ei todellakaan ole jatkunut tähän asti.
Tänään lähti taas teinit maailmalle ja päivä on ollut hmmm sanoisinko
hektinen.
Kellon soidessa vartin yli viisi olisin voinut hyvin jatkaa uniani iltaan asti ja nyt kellon ollessa lähes kaksitoista voisin kaatua lattialle ja nukkua seuraavat kaksi päivää.
Pojat hoitoon puoli seitsemään, hevonen ja ponit pihalle, lehmien erottelu, vasikoiden lastaus, karsinnan tyhjennys, kärryn kipin hajoaminen; karsinan, pantojen, ruokinta-automaattien ja Masterin pesu, olemassa olevien vasikoiden normi hommat yms. puuhasteltava käy hyvin päivän työstä.
Pojatkin muistin hakea hoidosta ja näytti noi kolme vanhempaankin koulusta tulleen,
kun neljän aikaan kunnon hiilihydraattisokerikalorimössöä napaani kävin tunkemassa.
Meillä oli vasikoissa sitkeää yskää kahdessa nuorimmassa porukassa lähes koko joulukuun ja näyttää,
että nyt vasta alkais hiljalleen olemaan voitettu kanta.
Sairaat eläimet työllistää paljon ja harmiltakaan ei säästytty kahden vasikan menetyksen takia.
Päivän parhaana mainittakoon Atrian puhelin soitto.
Viime vuonna Nautapäivillä oltiin isännän kanssa puhumassa navetan rakentamisesta ja uudesta "tuotantosuunnasta" ja siellä iltajuhlan palkintojen jaossa sanoin miehelle,
että vuonna 2016 me pokataan tässä omassa sarjassa toi parhaan kasvattajan "pokaali"vuodesta 2015.
Mies (järki) piti minua (tunne) taas tapansa mukaan vähän diipadaapana ja käski pitää jalat maassa...
mutta jos oikein käsitin niin mepä taidetaankin pokata jo vuoden 2014 kunniakirja Vuokatissa helmikuussa!!!
Yhdeksän kuukautta on vierähtänyt vasikoidessa ja homma tuntuu aina vaan "omemmalta".
Miehen kanssa navetalla naureskeltiin,
että hulluja me ollaan;
muut meijän ikäset alkaa ottaa lunkimmin ja suunnitella eläkepäiviään niin me dorkat alotetaan tällänen savotta!
Mutta kun ei meillä ole muitakaan harrastuksia niin miksei sitten tehtäis töitä.
Minuakaan ei aikanaan koulut kiinnostaneet, titteleistä en kauheesti perusta niin oishan se kiva kun joku joskus vuosien päästä muistais,
että oli niillä hyviä vasikoita, hih!
Nin ja komiat pojat ja kauniit tyttäret.
Niitä vartenhan tätä tehdään♥
Pojatkin muistin hakea hoidosta ja näytti noi kolme vanhempaankin koulusta tulleen,
kun neljän aikaan kunnon hiilihydraattisokerikalorimössöä napaani kävin tunkemassa.
Meillä oli vasikoissa sitkeää yskää kahdessa nuorimmassa porukassa lähes koko joulukuun ja näyttää,
että nyt vasta alkais hiljalleen olemaan voitettu kanta.
Sairaat eläimet työllistää paljon ja harmiltakaan ei säästytty kahden vasikan menetyksen takia.
Päivän parhaana mainittakoon Atrian puhelin soitto.
Viime vuonna Nautapäivillä oltiin isännän kanssa puhumassa navetan rakentamisesta ja uudesta "tuotantosuunnasta" ja siellä iltajuhlan palkintojen jaossa sanoin miehelle,
että vuonna 2016 me pokataan tässä omassa sarjassa toi parhaan kasvattajan "pokaali"vuodesta 2015.
Mies (järki) piti minua (tunne) taas tapansa mukaan vähän diipadaapana ja käski pitää jalat maassa...
mutta jos oikein käsitin niin mepä taidetaankin pokata jo vuoden 2014 kunniakirja Vuokatissa helmikuussa!!!
 | |
| Mulla on päiväkasvut samassa vauhdissa kun meijän vasikoilla...tämäkuva vuosi sitte Nautapäiviltä: vuosi ja monta kiloa | :) |
Yhdeksän kuukautta on vierähtänyt vasikoidessa ja homma tuntuu aina vaan "omemmalta".
Miehen kanssa navetalla naureskeltiin,
että hulluja me ollaan;
muut meijän ikäset alkaa ottaa lunkimmin ja suunnitella eläkepäiviään niin me dorkat alotetaan tällänen savotta!
Mutta kun ei meillä ole muitakaan harrastuksia niin miksei sitten tehtäis töitä.
Minuakaan ei aikanaan koulut kiinnostaneet, titteleistä en kauheesti perusta niin oishan se kiva kun joku joskus vuosien päästä muistais,
että oli niillä hyviä vasikoita, hih!
Nin ja komiat pojat ja kauniit tyttäret.
Niitä vartenhan tätä tehdään♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, you make my day!