Vuosia sitten isäntä otti emännän ja kolme kaunista tyttölasta.
"Jospa vielä iltatähti" tuumasivat yhteistuumin "Sen jälkeen vois vasikoita"
Nyt viiden iltatähden ja 14 vuoden jälkeen vasikkakasvattamoa on pyöritetty 16.4.2014 alkaen.

"Joka päivä oppii uutta ja mitään ei saa, jos ei edes yritä"
Tällä ajatuksella porskutetaan eteenpäin muuttuvien tuulien mukana.

tiistai 27. tammikuuta 2015

Romantikko vailla ammattiylpeyttä

Ah ja oh, miks mä aikuinen ihminen jaksankin aina ottaa kantaa kaikkiin keskusteluihin?
 Rakastan facebookin eri ryhmiä ja tykkään rakentavista keskusteluista ja kivoista kuvista,
tykkään jakaa omia kuvia ja omaa innostustani työtäni kohtaan.
Minä entinen KULUTTAJA,
joka kuusitoista  vuotta sitten alkoi elää unelmaansa unelmien maajussin rinnalla.
Kai olen jollain tapaa pervo kun olen aina ollut ylpeä hullun lailla töitä raatavasta miehestäni,
joka joka ikinen kevät on kun pistoksissa kynnöksiä potkimassa ja multaa haistelemassa päästäkseen pellolle,
ylpeä miehestä joka kaikki vapaa-aikansa istuu kaivurin hytissä urakoimassa,
ylpeä meijän hyvin hoidetuista pelloista, syksyllä kuiv urin hurinasta yöllä...
ihan hiton ylpeä siitä , että saan olla maanviljelijän vaimo.

Ylpeä meijän ihanasta navetasta, vasikoista ja siitä, että penskatkin tajuaa,
että pellot ja vasikat meille sen leivän tuo.
Me ollaan maalaisia ja eletään maatalouden eri sektoreista.
Me tykätään työnteosta ja ollaan ajateltu,
että kun lähdetään niin sitten vaikka saappaat jalassa,
saatiimpahan tehdä sitä mitä haluttiin.

Ennen joulua erehdyin laittamaan yhden vusun kuvan erääseen facen ryhmään ja hetkellisesti herkistyneenä kirjoitin kuvatekstiksi
"HEINILLÄ HÄRKIEN KAUKALON"
Ja siitä alkoi varsinainen lynkkaus.

- johdan kuluttajia harhaan koska vusu ei varmaankaan ole härkä
- en erota heinää oljesta
- minulta puuttuu ammattiylpeys
- minun ei kannattaisi kasvattaa vasikoita koska en ymmärrä, että aina pitää muistaa valittaa ja nurista joka asiasta

Totta joka sana,
mutta jos omaa yhtä hirtehisen elämän asenteen kun minä ja rakastaa työtään ja uskoo , että joka päi vä aurinko nousee kuitenkin niin täytyy myöntää,
että pienellä lisäprovosoinnilla sain moneksi päiväksi viihdykettä itselleni.

No, tänään samaisessa ryhmässä hehkutetaan tuottajia lakkoilemaan,
pillit pussiin vaan!
Entisenä kuluttajana ja nykyisenä ( 16 vuotta ) tuottajana otin osaa keskusteluun ja lopputuloksena opin taas sen,
että työstään ei saa tykätä, jos olet erimieltä asioista olet vailla ammattiylpeyttä,
tallaat tyytmiselläsi maatalouden palkat, romantisoin asioita...

mutta prkle,
 meillä ei oo varaa lakkoilla, me tehdään tätä kun me tykätään ja romantisoin kyllä!!!
Ei kai me ois tota navettaakaan rakennettu jos ei johonkin uskottais. 

2 kommenttia:

  1. Kun tuut linjoille, niin vastailehan muutamaan kysymykseen, joita sulle esitin, kun sain ekan blogihaasteen ever ;)

    http://viranomaisenvalvoma.blogspot.fi/2015/05/11-haaste-taalta-pesee.html

    VastaaPoista
  2. Täällä vissiin toinen romantikko :D Me vejetään just oikeella asenteella <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, you make my day!