Puhuin viimeksi jyvien maahan laitosta...

ja välillä on mielikin tallaantunut saveen.

Tää vuosi on läheisen ongelmien takia ollut suorastaan helvetillinen,

mutta kun henkinen puoli heittelee niin fyysinen puoli paikkaa sitä.

Mä oon ollut kun Duracell pupu-

hukutan surut (syömällä, hyvät on taas päiväkasvut emännällä) puuhaamalla.

Rakkaus työhön on säilynyt-

tai ei vaan säilynyt vaan jopa lisääntynyt.

Tän reilun vuoden aikana en oo yhtään negatiivistä puolta löytänyt työstäni tai navetan suunnittelusta.

Nyt varsinkin kun Nasevan myötä meidänkin eläinlääkärit saavat jättää "ennakoivaa" lääkitystä niin ryhmäkokokin on sopiva.

Kun mahdollisen lääkityksen saa aloitettua heti ja taudit eivä leviä niin oma työmäärä sillä saralla on helpottanut paljon.

Oma silmä on kehittynyt jo melkosen tarkaksi sairauksien ja painojen suhteen,

vasikoita haettaessa osaan jo muutaman kilon tarkkuudella heittää painoarviot;)

Ja täytyypä kehasta,

että tossa meijän isännässä on kunnon cowboyn vikaa.

Kun vasikoita tarvii lääkitä tai muuten siirellä niin on vaan hetki kun lasso singahtaa ja on isollakin vasikalla naruriimut päässä.

Välillä mennään kyllä ympäri karsinaa aika haipakkaa ja se kuljetettava ei välttämättä ole potilas...

Eläinlääkäritkin jo tällä alueella heittävät legendaa hoitaessaan hankalia nauta eläimiä:D

"Oispa Jantunen täällä" 

Rehun teotkin onnistui täällä kepeästi.

Kevään sateiden loputtua,

ollaan melkein ajottain kärsitty kuivuudesta,taidetaan olla millimäärissä Suomen kuivimmillla alueilla, toivotaan että ollaan seuraavatkin viikot, päästäis puimaan.

Esittelytekstiinkin tuli keväällä muutoksia.

Uskollinen vanha koira ei ole enää seuranani (kaiken murheen keskellä Papu sairastui ja kuoli,

en muista millon olisin itkenyt niin paljon).

Surua paikkaamaan meille tuli keväällä Bernhardinpentu Milli ja juhannuksen jälkee seropipentu (border-borderkelpie) Mini.

Hyvin on tytöt paikkansa ottaneet♥

Hevostelurintamallekkin kuuluu hyvää.

Kuun vaihteessa meille muuttaa sh-tamma Lyyti.

Lyyti on kantavana Tutuarista ja varsa syntynee kesäkuussa-16.

Tässä kylläkin meijän Ilo, joka kantaa vaan laidunmahaa...

Perjantaina Heinolan kesäraveissa iski raviponi villitys.

Tänään laitettiin oitis Toni valjaisiin ja Milla penkille.

Poni kolmatta kertaa valjaissa ja ensimmäistä kertaa kuskin kanssa ja meni kun vanha tekijä!

Eilen illalla navetalta tullessa näin tähdenlennon,

saatoimpa heittää pienen toiveen...

 vaikkakin Jantusen kainalossa kyhnätessä, kahvikuppi kourassa istuttiin rappusilla kaksin; 

 kyllä taas tuli SE tunne;

 Onni asuu maalla♥

 

Se olis aloittamista vaille valmis

Tänään se alkaa.

110/110 hehtaaria jäljellä.

Aikaahan on kesäkuun loppuun,

mutta voiskos joku sopia yläkerran kanssa ,

että se jatkoaika olis kanssa pitkänä, kuivana ja lämpöisenä syksynä?

Romantikko vailla ammattiylpeyttä

Ah ja oh, miks mä aikuinen ihminen jaksankin aina ottaa kantaa kaikkiin keskusteluihin?

 Rakastan facebookin eri ryhmiä ja tykkään rakentavista keskusteluista ja kivoista kuvista,

tykkään jakaa omia kuvia ja omaa innostustani työtäni kohtaan.

Minä entinen KULUTTAJA,

joka kuusitoista  vuotta sitten alkoi elää unelmaansa unelmien maajussin rinnalla.

Kai olen jollain tapaa pervo kun olen aina ollut ylpeä hullun lailla töitä raatavasta miehestäni,

joka joka ikinen kevät on kun pistoksissa kynnöksiä potkimassa ja multaa haistelemassa päästäkseen pellolle,

ylpeä miehestä joka kaikki vapaa-aikansa istuu kaivurin hytissä urakoimassa,

ylpeä meijän hyvin hoidetuista pelloista, syksyllä kuiv urin hurinasta yöllä...

ihan hiton ylpeä siitä , että saan olla maanviljelijän vaimo.

Ylpeä meijän ihanasta navetasta, vasikoista ja siitä, että penskatkin tajuaa,

että pellot ja vasikat meille sen leivän tuo.

Me ollaan maalaisia ja eletään maatalouden eri sektoreista.

Me tykätään työnteosta ja ollaan ajateltu,

että kun lähdetään niin sitten vaikka saappaat jalassa,

saatiimpahan tehdä sitä mitä haluttiin.

Ennen joulua erehdyin laittamaan yhden vusun kuvan erääseen facen ryhmään ja hetkellisesti herkistyneenä kirjoitin kuvatekstiksi

"HEINILLÄ HÄRKIEN KAUKALON"

Ja siitä alkoi varsinainen lynkkaus.

- johdan kuluttajia harhaan koska vusu ei varmaankaan ole härkä

- en erota heinää oljesta

- minulta puuttuu ammattiylpeys

- minun ei kannattaisi kasvattaa vasikoita koska en ymmärrä, että aina pitää muistaa valittaa ja nurista joka asiasta

Totta joka sana,

mutta jos omaa yhtä hirtehisen elämän asenteen kun minä ja rakastaa työtään ja uskoo , että joka päi vä aurinko nousee kuitenkin niin täytyy myöntää,

että pienellä lisäprovosoinnilla sain moneksi päiväksi viihdykettä itselleni.

No, tänään samaisessa ryhmässä hehkutetaan tuottajia lakkoilemaan,

pillit pussiin vaan!

Entisenä kuluttajana ja nykyisenä ( 16 vuotta ) tuottajana otin osaa keskusteluun ja lopputuloksena opin taas sen,

että työstään ei saa tykätä, jos olet erimieltä asioista olet vailla ammattiylpeyttä,

tallaat tyytmiselläsi maatalouden palkat, romantisoin asioita...

mutta prkle,

 meillä ei oo varaa lakkoilla, me tehdään tätä kun me tykätään ja romantisoin kyllä!!!

Ei kai me ois tota navettaakaan rakennettu jos ei johonkin uskottais. 

Leluja lapsille

Nyt kun rutiinit alkanee olla hallussa, haluaisin kiinnittää huomiota enemmän vasikoiden viihtyvyyteen.

Olosuhteista ollaan muuten (ilmastointi, lämpötila, ruokinta, vedottomuus...) oltukkin aika pilkkuja,

mutta nyt olen viime päivinä ottanut mietittäväkseni vasikoiden mielenterveyden;)

Ritilän ja makuutilan välinen portti on suljettu auki asentoon ketjulla ja sitä ketjua lähes nonstoppina muutama vasikka aina plärää-

siinäpä virikkeet!!!

Äsken tutkin karjaharjoja, mutta sellaisia mitä meinasin ei sattuneesta syystä ennen roimaaa palkankorotusta meille x3 hankita!

Noin 1400 e kappalehinta vähän rajoitti intoani.

 

 

Tämä DeLavalin (kuva heidän sivuiltaan) alkoi 180 euron hinnoissa tuntua jo suht`inhimilliseltä.

Vaikkakin äsken navetalla käytävää lakaistessani päässäni pyöri erilaisia ideoita missä voisin hyödyntää halpoja kopioita ja käsistään näppärää miestäni.

 

Aamulla pitää lähteä Lahteen täydentämään vasikoiden ja ihmisten varastoja niin saapa nähdä mitä kivoja leluja me lähipäivinä askarrellaankaan;)

Ps. Me saatiin lomittaja Nautapäivien ajaksi! Me lähdetään siis oikeesti L_O_M_A_L_L_E!!!

Elämän jaksottaminen

Kuinka äkkiä sitä oppiikaan jaksottamaan elämänsä tiettyihin perioodeihin!

Tässä tapauksessa ternien tuloon.

Se viikko kun ternit tulee, meillä ei tehdä mitään;

ei siivota, ei käydä kaupungissa, ei sovita tapaamisia...-

me hyysätään ternejä.

Pääsääntöisesti vasikka-aines on aina tosi hyvää,

mutta kyllähän 55 yksilöön mahtuu välillä heikompiakin yksilöitä.

Eilen tulleissa oli pieni sonni 41 asteen kuumeessa, yksi lemmu ihan törkeässä ripulissa ja yksi

 50 päiväinen 42 kiloinen reppana.

Harmittaa välillä (tai oikeestaan aina) kun näistä tyypeistä on yleensä vaan harmia.

Me sanotaankin näitä tautimagneeteiksi.

No, tautiset eristyksiin ja peukut pystyyn ettei taudit leviä.

 

Nyt on joka tapuksessa lauma taas koossa, tänään tuli 34 joten nyt on 54 syötävän söpöä pikku vusua.

Hyvin oppivat kaikki baarille.

Kipeät saavat karsinoihinsa ämpäreistä.

Naurattaa kun ämpärien kanssa karsinan läpi kulkee niin noin 30 kaveria juoksee ihan villinä perässä.

Mökkinaapuri Helsingistä soitteli viikolla ja kyseli hiihtolomasuunnitelmia.

Vastasin, että eiköhän se navetalla mene.

"No, onneksi voitte viikonloppuisin levätä"

 

Nyt voiskin aloittaa lauantai-illan levon ja käydä juottamassa kipeät ennen saunaan menoa.

Herrajestas..

kun tää aika rientää!

Loma ei todellakaan ole jatkunut tähän asti.

Tänään lähti taas teinit maailmalle ja päivä on ollut hmmm sanoisinko 

hektinen.

Kellon soidessa vartin yli  viisi olisin voinut hyvin jatkaa uniani iltaan asti ja nyt kellon ollessa lähes kaksitoista voisin kaatua lattialle ja  nukkua seuraavat kaksi päivää.

Pojat hoitoon puoli seitsemään, hevonen ja ponit pihalle, lehmien erottelu, vasikoiden lastaus, karsinnan tyhjennys, kärryn kipin hajoaminen; karsinan, pantojen, ruokinta-automaattien ja Masterin pesu, olemassa olevien vasikoiden normi hommat yms. puuhasteltava käy hyvin päivän työstä.

Pojatkin muistin hakea hoidosta ja näytti noi kolme vanhempaankin koulusta tulleen,
kun neljän aikaan kunnon hiilihydraattisokerikalorimössöä napaani kävin tunkemassa.

Meillä oli vasikoissa sitkeää yskää kahdessa nuorimmassa porukassa lähes koko joulukuun ja näyttää,
että nyt vasta alkais hiljalleen olemaan voitettu kanta.
Sairaat eläimet työllistää paljon ja harmiltakaan ei säästytty kahden vasikan menetyksen takia.

Päivän parhaana mainittakoon Atrian puhelin soitto.
Viime vuonna Nautapäivillä oltiin isännän kanssa puhumassa navetan rakentamisesta ja uudesta "tuotantosuunnasta" ja siellä iltajuhlan palkintojen jaossa sanoin miehelle,
että vuonna 2016 me pokataan tässä omassa sarjassa toi parhaan kasvattajan "pokaali"vuodesta 2015.
Mies (järki) piti minua (tunne) taas tapansa mukaan vähän diipadaapana ja käski pitää jalat maassa...
mutta jos oikein käsitin niin mepä taidetaankin pokata jo vuoden 2014 kunniakirja Vuokatissa helmikuussa!!!

Mulla on päiväkasvut samassa vauhdissa kun meijän vasikoilla...tämäkuva vuosi sitte Nautapäiviltä: vuosi ja monta kiloa

:)

Yhdeksän kuukautta on vierähtänyt vasikoidessa ja homma tuntuu aina vaan "omemmalta".
Miehen kanssa navetalla naureskeltiin,
että hulluja me ollaan;
muut meijän ikäset alkaa ottaa lunkimmin ja suunnitella eläkepäiviään niin me dorkat alotetaan tällänen savotta!
Mutta kun ei meillä ole muitakaan harrastuksia niin miksei sitten tehtäis töitä.
Minuakaan ei aikanaan koulut kiinnostaneet, titteleistä en kauheesti perusta niin oishan se kiva kun joku joskus vuosien päästä muistais,
että oli niillä hyviä vasikoita, hih!

Nin ja komiat pojat ja kauniit tyttäret.
Niitä vartenhan tätä tehdään♥

Tää on vuosilomalla

...meillä on siis ollut lomittaja sunnuntaista asti.

Aika luksusta,

varsinkin kun tämä loma on mennyt lähes tulkoon sairaanhoitajana sisällä ja navetassa.

Näen valoa tunnelin päässä.

Taitaa tulla talvi♥

Kuutamourakointia

Meillä harrastetaan lähes koko päiväisen vasikoinnin lisäksi joka ilta "yötyötä".

Viimeiset rehunjaot, mahdolliset lääkitykset ja joskus kuivituskin hoidetaan sen jälkeen kun saadaan pikku trio (Nooa 7v, Niilo 5v ja Aapo 3v) nukkumaan tossa ysin jälkeen.

Vähän ennen puolta yötä (liian monena iltana) hiivitään sisään isännän kanssa,

laitetaan sauna tulille, keitetään kahvit, isäntä tuijottaa telkkaria ja minä tietokonetta tai ompelukonetta.

Nukkumaan käydään yleensä 1.30.

Me aina lasketaankin leikkiä (tosi asiasta),

että se on sitä kuuluisaa aikuisten omaa aikaa, joka alkaa puolilta öin...

 Aamulla kello soi 6.15...

liian aikaisin sanoo aamu-uninen emäntä!

 

Vasikoitten sairastamisen lisäksi meillä on poika kvartetti jäätävässä yskässä ja kuumeessa,

että ei ne toiveet toteuneet siitä sairastamisen loppumisesta!

Onneksi (:/) on kipeänä isoin veikkakin (Eemeli 14v) niin saa vähän hommia tehty päiväsaikaan

kun veikkonen trion touhuja sohvalta seurailee.

Tosin tänään ja eilen pienimmälle ei oikein kelvannut kun äiti♥

Jossain jutussa oli,

että yksi ihminen hoitaa helposti kolme sataa pikku vasikkaa.

Jestas!

Jos meillä olis noita melkein se puolet lisää,

niin mehän asuttais navetalla!

Viime päivinä on kyllä käynyt mielessä,

että voishan sitä leipänsä helpommallakin tehdä kun elää maataloudesta,

mutta olis se aika pirun tylsää.

Mä oon esim. aina vihannut pyhäpäiviä ja juhlapyhiä,

nytpä ne ei enään eroakkaan normipäivästä;)

Arki just tälläsena kun se on, on se mun juttu♥

Ja sisään tullessaan sitä haaveilee, että oikasee ittensä omaan sänkyyn isännän kainaloon...

Onhan näitä haaveita jo paljon täyttynytkin,

kaikkea ei vaan voi saada;)

vai oonkohan mä vaan etuoikeutettu kun monena yönä saan nukkua  (vanhan)isännän ja kolmen tulevan sellasen vieressä♥

Selviytymis tarina

Joskus aina miettii, että voiko lasten kuvia ja nimiä julkaista internetissä? Nyt mietin, että entäpä vasikan;)...

 

Kun on vasta aloittanut ja joskus inhimillistää eläimiä ryhtyy joskus epätoivoisiin yrityksiin.

Ne joko onnistuvat tai sitten ei.

Tämä tarina on tosi.

Elokuussa tulleissa vasikoissa oli ruma,kolhuinen, apaattinen vasikka.

Ei ollut kiinnostunut toisista vasikoista, ei ihmisistä.

Juominen oli hankalaa,

toisten syödessä rehuja esitti syövänsä. 

Iso luinen pikku sonni,

näytti ihan kulahtaneelta turkikselta hengarissa.

Vasikalle annettiin kaikki mahdolliset vitamiinipistokset, seleenilisät ja antibiootit.
Eläinlääkärin kanssa päädyttiin siihen tulokseen, että tätä ei edes nupouteta-
turha lisätä kärsimyksiä kun tuskin viikkoa elää...
Mikään ei auttanut,
tuntui, että kuihtuu kokonaan pois.
Välillä toiset työnsivät aitojen välistä pöydälle ja reppana vaan makasi siinä kun halvaantuneena,
meni aina kymmenisen minuuttia ennen kun edes sai yrittämään ylös nousua.

Syyskuussa vanhan navetanpääty tyhjennettiin ja tehtiin sairaskarsinoita.
Reppana siirrettiin sinne samassa karsinassa olleen ripulipotilaan* seuraksi odottamaan
Honkajoelle päätymistä.
Ja mitä tekeekään kuolemaan tuomittu???

Viikon aikana paino alkoi nousta ja silmät kirkastua.
Reppana otti kontaktia toiseen vasikkaan ja jopa meihin ihmisiin.
Parin viikon aikana koko oli tuplaantunut.

Mies uhkaili vielä lähdöllä,
väitti ettei tule koskaan välityskelpoista yksilöä.
Siitä suivaantuneena minä juotin, ruokin ja hoivasin enemmän ja Reppana vahvistui, kasvoi ja komistui!

Tänä päivänä tämän hetkisten "isojen" karsinassa on yksi kaunis kiiltävä
(sarvipäinen:/)selviytyjä.
Luulempa, että vietämme haikeita hetkiä tammikuussa kun Reppanan aika tulee lähteä!
(Onneksi ei suoraan teuraaksi♥)

*Ripuli on tällä hetkellä karsinan korkeimpia (karvaisempia) vasikoita

Sarvet on vai sarveton

Nupoutuspäivä.

Kierto vasikoilla on nopea!

Viides meillä nupoutettu porukka.
Alkaa homma mennä rutiinilla *;

Eläinlääkäri rauhottaa ja puuduttaa,

minä ajelen karvat, 

mies nupouttaa ja tänään meillä oli taas ell harjoittelija mukana

eli Nooa 7v suihkutti "jäähdytys sprayt"

ja merkkasi maalilla lopuksi kipulääkkeen saaneet.

Kukaan aikuisista ei hetkeen seurustellut Nooan kanssa...nyt naurattaa kun kattoo

...

Tänään mun jobiin kuului myös kuumeen mittaaminen;

muutama yskijä tullessaan tartuttaa aika nopeasti joukkoa ympärillään.

Näille muutamalle pistettiin pitävaikutteinen antibiootti ja

eletään vahvassa uskossa ,

että tähän jää sairastaminen...

Parin tunnin päästä alkoi olla jo halukkaita ritilälle maidonjuontiin

Loppuun kuva arvoitus;

mä oon niin srkea ja malttamaton valokuvaaja, myönnetään,

mutta tässä on jo aika paha pohja noteeraus;)

Mikä eläin on kuvassa?

* Nupoutus ei aina mene putkeen.

Ostettiin uusi kaasunupoutin 20mm "terällä"  ja noin 40llä vasikkalla 55destä

tulehtui nupoutusarvet. 

Soiteltiin ympäri Suomea kasvattamoihin, Atrialle ja eläinlääkäreille,

että mitä me tehdään väärin.

Kukaan ei ollut kuullutkaan että niin voi käydä,

kun polttoaikakin oli hyvä.

Käytettiin useakin hetki miettimiseen,

(aikaa oli miettimiseen kun viikon verran joka ilta tulehdusta hoidettiin...)

kunnes tajuttiin,

että kuppi on liian syvä!

Nyt on polteltu kapeammalla kupilla

(johtuu sarvien koosta)

ja hyvin on mennyt.

Nyt on painuttava pehkuihin,

meillä on tänään ( kello nyt 1.20)3 vuotias<3

jota pitää ehtiä lahjoa synttärilahjalla ennen hoitoon lähtöä<3    

Aapo Aapolainen<3

Myötä ja VASTOIN käymisissä

Tämä loppuviikko on ollut oikea horrorshow.

Böndet ei nyt kiittele,

ne kiroaa.

Vasikoilla on onneksi sama piirre kun (nukkuvilla:)) lapsilla-

katsellessa sydän sulaa.
 

Ps.
Atriantuottaja lehdessä oli juttua meidän lähihistoriasta.
Ihana, kun jotain kiinnostaa pienyrittäjän yrittäminenkin!

Eilen sanottiin tervemenoa

ja tänään tervetuloa.

Maanantai aamuna lähti kuusi viimeistä teiniä ja pieniltä loppui juotto.

Karsinan tyhjennys, pesu ja desifiointi.

Jauhoautomaattien pesut ja vaihto karsinasta toiseen.

Tämä pikkuversio on aina terneillä.

Juottoautomaatti (Vasikka Master viidellä tutilla ja Jauhepiialla) puhdistettuna ja desinfioituna puhdistettuun karsinaan.

Pantojen pesu.

Normi navetta hommat ja pari "muuta" tuli hoidettua,

ei taas illalla kotihommien (sisällä ei tullut puhdistettua ;), vain pakko tehtävät) jälkeen tarvinnut nukku-mattia odotella.

Tänään odoteltiin saapuvaksi 22 terniä,
mutta paikalle saapui vain 12 kappaletta.
Eläinkuljetuksen kuskeilla olisi taas päivä venynyt ylipitkäksi...

No, huomenna pitäisi tulla 33 ryhmä ja loput kymmenen loppu viikosta.
Toivottavasti, jos toimitusten välillä pitempi väli niin porukka sairastuu helpommalla...
Vasikan elämäkin on aluksi aika stressaavaa;
kuljetus, uudessa paikassa isoon ryhmään joutuminen, uudenlainen ruokinta, nupoutus...

Paljon kuivaa pehkua vedottomassa tilassa, sopivan lämmintä maitoa oikeeseen aikaan , rehua ja nappulaa vapaasti, tilaa liikkua sekä aktiivinen tarkkailu ja huolenpito

-niistä on isot sonnipojat tehty♥

Illan viimeinen syöttö on aina puolen yön aikaan.
Nämä vastatulleet käydään alkuun viemässä juomaan joka syötölle jos eivät itse ole osanneet käydä.
Kaulapannassa tai korvamerkissä oleva siru rekisteröi jauhepiialle annetun juontimäärän,
joten tarkkailu on helppoa.

Osaa vusuista pitää aluksi vähän opastaa...

kun taas toiset jo nukkuvat maha pullollaan olkiin kaivautuneena♥

Hyvin maistuu Fokkamel.

Hellyyttä juoton jälkeen emännälle

ja isännälle.

Tätä kaveria ei nukuta tippaakaan,
(olis tullu mukana vaikka sisään)
minua kylläkin;
viiden tunnin kuluttua tavataan♥

Ps.
Kuka on keksinyt tämän hervottoman (sanoo paperihommia vihaava)
paperityön määrän???
Ja eilisestä alkaen tiukentuneen lääkekirjanpidon.
Toki hyvä, että lääkityksiä kontrolloidaan,
kun vaan joku muu hoitais ne ajallaan koneellekkin,
ettei kaikki aina jää yöhön...
Ajanhallinta hukassa???

Böndet puuhaa...

ne maalaa, vaihtaa öljyjä, ompelee...

Oikeesti olen aina ihaillut miestäni;

en ole koskaan muulloin tavannut yhtä uskomatonta moni-osaajaa,

kun meijän isäntä♥

Jospa se polvi vaan pojasta paranis:)

Skeittilaudan hyötykäyttöä:)

Mies teki karsinoiden pattereille kunnon kalterisuojat teräsverkosta, on nimittäin käynyt niinkin, että eräänäiltana oli patteri revitty seinästä...

Pandahattu

Ja kyllä ne hoitaa vasikoitakin.

Mä oon Vilomixin vasikan yskänkivien suurtilaaja!

Tänään keskareilla kuului pientä köhinää.

Mentholkiviä pöydälle,

jos ne ei helpota,

niin ainakin ne maistuu!

Mies hymyilee näille,

mutta nämä ja Tehobakti on mun raamattuja,
kun johonkin oikein uskoo niin eikös se sillon tehoakkin?

Oho, kuinkas sitten kävikään...

Nyt haisee sonnan lisäksi omakehu.

Tänäänhän meiltä piti lähteä 43 poikaa jatkokasvattamoon,

mutta hups!

Pojat kasvaneet reilun 1300gramman päivävauhtia

niin painot paukkuivat (taas) 280kg keskipainolla.

37sonnia ylittivät jo niin reilusti auton kantavuutta,

että turvallisuuden (sakkojen pelossa) kuusi tyyppiä jäi vielä kotiin.

Eilen Atrialta soitettiin, että tulee niin iso auto että nää kaikki loput mahtuu...

Eipä taas arvattu, että alkaa pojat olla parhaimmillaan pihvin mitoissa (370kg).

Silmä jotenkin tottuu hurjaan kasvu vauhtiin,

niin ei ne niin isoilta tuntuneet...

Meillä on tavoitteissa sonneilla 1000g ja lemmuilla 900g.

Nyt kaikissa porukoissa on mennyt noin 25% yli,

joten kyllä on ruokinta kohillaan.

Ja kyllähän ne syökin!!!

Pari kuvaa taas mun työkavereista.

Tän päivän suosikki lähtijät:

Kulta 10.kesäkuuta 57 kg tänään 330kg

Jorma 10.kesäkuuta 41kg tänään 276kg

Suunnitelmat meni joka tapauksessa tänään uusiksi.

Viimeinen sakki lähtee maanantai aamuna ennen seisemää ja tiistaina tulee jo uudet ternit.

Pesu ja desinfiointi ja juomakoneen siirrot ja muut kyllä hoituu vuorokaudessa,

kiitos hoitopaikan (3 ja 5v viettävät päivät hoidossa, kylän omassa ryhmiksessä) on maanantai päivä aktiivista toimintaa

ja tiistaina hienosäädöt ennen vasikoiden tuloa.

Nyt rehun jakoon, ipanat nukkumaan ja paperitöihin.

Hymy huulilla,

tänään  saanut työstään kiitosta;

hyvin kasvaneet, terveet vasikat seuraavalle tuottajalle.

Suomalaista ruokaa,

bon apetit!

Jörn Donneria lainatakseni

"Kaikki muu on p... paitsi k..."

eli nätisti sanottuna,

tyhjensimme tänään keskareiden (4kk vasikat) karsinan.

Vasikat on meillä samassa karsinassa koko n.5kk ajan.

Karsina tyhjennetään ja pestään ensimmäisen kahden kuukauden jälkeen.

Välityhjennys tehdään tarvittaessa kuten tänään olkipatjan noustua liian korkeaksi väli-ikkunoihin nähden.

Karsinat kuivitetaan joka päivä.

Huomenna lähtee 43 sonnia jatkokasvattamoon .

Lehmävasikat lähtivät joukosta pari viikkoa sitten,

voitte kuvitella minkälainen ralli karsinassa tuppaa olemaan tossa viiden kuukauden jälkeen,

kun lemmuilla alkaa kiima ja jokaista tyttöä kohden on noin viisi sulhoehdokasta...

Eettisistä ja taloudellisista syistä ollaan päätetty,

että tytöt lähtee 4,5 kuukauden ikäisinä seuraavasta porukasta alkaen. Piste.

Meillähän on siis 165 paikkainen välikasvattamo.

Jokaisessa karsinassa on 55 vasikkaa.

Vasikat tulevat noin kahden vikon ikäisinä ja lähtevät noin puoli vuotiaina.

Eli kahden kuukauden välein yksi porukka lähtee ja toinen tulee.

Ps.
Loppuun on pakko laittaa mun mussukan kuva♥

Reilu kuukauden ikäinen sonnipoika,
joka tullessaan hurmasi minut täysin koko 37kilon elopainonsa verran.

Edit.28.11.2014
sain ohjeistuksen selvitellä näitä edellisiä kuviani.
Eli, vasikat on "ajettu" ruokintaritiöiden päälle karsinan tyhjennyksen vuoksi.
Todellisuudessa eivä tole noin ahtaasti,
nautaeläin on vaan niin laumasieluinen ja utelias,
että tunkeutuu sinne missä tapahtuu ja missä kaverikin.
Ja ritilällä oloaika tässä tapauksessa noin kaksi tuntia;
jonka aikana tarjolla rehua, nappulaa ja vettä.

Kuten jo edellä kerroin,
karsinoiden kuivitus puhtaalla kuivalla oljella tehdään päivittäin.
Sonta vaan on löysää ja sotkevaa ja sitä tulee paljon!

Meillä ei hoideta lihaa,
vaan eläimiä.
Pelkästään vasikoiden tarkkailuun vuorokaudessa menee useampi tovi.

Kipeät eläimet ( jos niitä on)eristetään ja ne saavat asianmukaista hoitoa.

Ja kyllä,
minua alkaa itkettää kun tietyt sonnit lähtevät,
joistakin vaan tulee niin lemmikin omaisia sinä lyhyenä aikana mitä ne meillä ovat♥